ATEISMI

Ateismi sanana

"A" tarkoittaa kreikan kielessä jonkin asian poissaoloa tai puuttumista, ja teismi tarkoittaa sellaista käsitystä, jonka mukaan on olemassa yksi (monoteismi) tai useampia (polyteismi) jumalia. Ateismi kieltää kaikenlaisen teismin. Ateismi voidaankin suomentaa jumalattomuudeksi ja ateisti jumalattomaksi.

Ateismi

Ateismia on kaikki epäusko jumaliin. Ateismi voidaan kuitenkin jakaa vahvaan eli positiiviseen ja heikkoon negatiiviseen ateismiin. Vahvemmassa ateismissa katsotaan, että on olemassa vahvoja todisteita jumalien olemassaoloa vastaan. Heikomman ateismin mukaan ei ole mitään selviä todisteita jumalan olemassaolon puolesta, eli teismi on perustelematon väite.

Ateismiin liittyy läheisesti myös skeptismi eli epäileminen ja agnostisismi eli tiedon puuttuminen. Skeptikko luo tietonsa tieteelliselle perustalle joten suhtautuu hyvin kriittisesti yliluonnollisiin väitteisiin. Agnostikko ei usko, sillä hänellä ei ole tarpeeksi tietoa uskoon liittyvistä asioista. Agnostisismilla onkin heikomman ateismin kanssa hyvin häilyvä raja. Ateismia esiintyy muissakin aatteissa, esimerkiksi kommunismissa.

Suomessa 6-10% väestöstä on ateisteja. Suomalaisia ateismijärjestöjä ovat esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitto ja Suomen ateistiyhdistys.

Ateismin historia

Ihminen syntyy luonnollisesti ilman uskoa jumaliin, joten on hyvin oletettavaa, että ateisteja on ollut olemassa aina. Usein lapsi kasvatetaan johonkin uskoon ja vanhempana hän saattaa kääntyä ateistiksi. Jotkut eivät kuitenkaan missään elämänsä vaiheessa usko jumalien olemassaoloon. Ateismin kirjoitettu historia alkanee Kreikasta antiikin ajoilta.

Positiivisen ateismin perustajaksi voitaisiin sanoa muinaiskreikkalaista Epikurosta, joka ajatteli että jumalia on, mutta ne eivät puutu ihmisten asioihin. Epikuroksen sanoin:

”Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa. Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?”

Monet muinaiset ateismin puolestapuhujat ovat kiisteltyjä, tekstien vähyyden ja tulkintatapojen vuoksi. Esimerkiksi Demokritos, joka joidenkin mukaan perusti muinaiskreikkalaisen ateistijärjestön. Jumalia selitettiin monin eri tavoin, esimerkiksi Theodoros Kyreneläinen sanoi jumalan olevan luuta ja lihaa sekä ateisti, jos sellainen on olemassa. Euhemeros taas sanoi, että joidenkin kuuluisien ihmisten maine oli aikojen saatossa kasvanut niin että heitä alettiin pitää jumalina.

Kristinuskon ja kristittyjen päästessä keskiajalla valta-asemaan Euroopassa pyrittiin tuhoamaan perusteellisesti kaikki kirjallinen materiaali, joka oli kristinuskoa vastaan. Tietoa ateisteista ei olekaan noin tuhannen vuoden pituiselta ajanjaksolta. 1600-luvulta on tietoa piiloateisteista, mutta kristinusko kieltää monen koskaan olleen olemassa. Vasta 1700-luvulla jyllännyt valistus toi Euroopassa esille muutamia julkiateisteja. Euroopan keskiajan aikaan ainakin Aasiassa tiedetään olleen ateisteja.

Ateismi pääsi 1800-luvulla tukevalle pohjalle vahvojen esikuvien avulla. Karl Marxin johtamat kommunistit ja Mihail Bakuninin johtamat anarkistit olivat julkisesti ateisteja. Ateismi liittyy myös saksalaisen Friedrich Nietzschen filosofiaan ja vuosisadan loppupuolella Darwinin kehitysoppi vaikutti sivistyneistöön ja luomisteoriasta alettiin luopua. 1900-lukuun mennessä Suomessakin ateismi oli päässyt pysyvään asemaan.