Buddhalaisuus
Synty
Oppi
Suuntaukset
Neljä jaloa totuutta
Jalo kahdeksanosainen tie |
 |
Buddhalaisuuden perustaja oli intialainen Siddhartha Gautama. Hän oli alunperin
prinssi, joka jätti palatsien loiston ja lähti askeettina¹ etsimään totuutta.
¹askeetti=ihminen, joka elää hyvin
yksinkertaista elämää. Askeetti etsii jotain muuta kuin nautintoja, eli yleensä
uskonnollista valaistumista. Hän paneutuu kaikin voimin totuuden
etsimiseen ja hengelliseen kehittymiseen.
Lopulta Siddhartha löysi etsimänsä.
Tätä asiaa buddhalaisuudessa kutsutaan valaistumiseksi.
Prinssi Siddhartha Gautamasta tuli buddha (= valaistunut).
Siddhartha oivalsi Neljä jaloa totuutta, buddhalaisuuden ytimen
(Neljä jaloa totuutta).
Uusi maailmanuskonto oli syntynyt, kun Buddha (Siddhartha Gautama) alkoi opettaa löytöään muille.
Buddhalaisuuden mukaan ei ole mitään pysyvää. Ihmisellä ei ole pysyvää sielua, vaan ihminen
muuttuu koko ajan. Maailmassa vaikuttaa karman laki
(syyn ja seurauksen laki).
Jos ihminen tekee hyvää, siitä seuraa hänelle hyvää. Ja jos ihminen
tekee pahaa, hän saa itselleen pahaa karmaa, eli huonoja seurauksia.
Kun ihminen kuolee, hänen karmansa siirtyy uuteen ruumiiseen.
Buddhalaisuus levisi Intiasta erityisesti itään: Tiibetiin, Kiinaan, Mongoliaan,
Burmaan, Thaimaahan, Vietnamiin, Laosiin, Sri Lankaan, Koreaan ja Japaniin.
Lisäksi oppi levisi kaakossa Jaavalle ja Sumatralle, joista se kuitenkin myöhemmin hävisi.
Myös Intiasta buddhalaisuus hävisi vähitellen noin vuoden 1000 ympärillä.
Buddhalaisuus on jakautunut moneen haaraan, joiden käsitykset
pelastumisesta ja oikeasta buddhalaisuudesta eroavat jopa jyrkästi toisistaan.
Eteläisen buddhalaisuuden (ns.
theravada-buddhalaisuus tai hinajana (hinayana) -buddhalaisuus) mukaan vain munkit
voivat pelastua. Siksi eteläisessä buddhalaisuudessa ovat munkit keskeisessä asemassa. Yleensä
jokainen poika on n. 11-13 vuotiaana jonkin aikaa luostarissa. Tavallisen kansan uskonnollisesti
keskeinen tehtävä on ruokkia ja tukea munkkeja. Munkit kiertävät joka aamu aikaisin (n. kello 5-6)
keräämässä ruokaa. Ihmiset kiittävät saadessaan antaa ruokaa, koska he saavat samalla hyvää karmaa
eli hyviä hengellisiä ansioita.
Eteläisen buddhalaisuuden tärkeimpiä alueita ovat Burma, Thaimaa ja Sri Lanka.
Pohjoisen buddhalaisuuden (ns.
mahajana (mahayana) -buddhalaisuus) mukaan kaikki voivat pelastua. Munkkilaitos ei ole niin
keskeinen kuin eteläisessä buddhalaisuudessa. Japanin buddhalaisuudessa ei ole lainkaan
munkkeja eikä luostarilaitosta.
Tiibetin buddhalaisuudessa eli ns. lamalaisuudessa on Dalai Lama tärkeä hahmo.
Hän on lamalaisuuden johtaja, joka asui ennen Potalan palatsissa Lhasassa, Tiibetin
pääkaupungissa. Kiinan valloitettua Tiibetin Dalai Lama joutui lähtemään maanpakoon. Hän asuu
nykyään Intiassa. Hän on tunnetuin buddhalaisuuden johtajista. Lamalaisuudessa ovat munkit
erittäin keskeisessä asemassa. Luostarit ovat olleet pitkään Tiibetin henkinen ydin.

Zen japaniksi
Japanin zen-buddhalaisuudessa on mietiskely eli meditaatio keskeistä. Meditaatio ei
ole joidenkin asioiden miettimistä, vaan keskittymisen harjoitusta perinteisen menetelmän mukaan.
Zen-buddhalaisuus on vaikuttanut voimakkaasti Japanin kulttuuriin
(esim. maalaustaide, kamppailulajit, ikebana eli kukkien asettelu, teeseremonia, kalligrafia eli
kirjoitustaide...). Monissa zenin muodoissa (esim. zen-taide) mieli pyritään tyhjentämään ajattelusta
ja pyritään spontaaniin toimintaan (esim. kuuluisa zen-vaikutteinen
maalaus "Viisi kaki-luumua").

Zen-maalaus "Viisi kaki-luumua"

Zen-opettaja Sengain (1750-1837) maalaus
Lisätietoja zenin vaikutuksesta
Japanin taiteeseen alhaalla.
Lisätietoja ikebanasta eli
kukkien asettelusta alhaalla.
Lisätietoja Japanin
buddhalaisuuden pyhiinvaelluksista alhaalla.
Lisätietoja japanilaisessa
puutarhataiteessa alhaalla.
Buddhalaisuuden pyhät kirjoituskokoelmat ovat Tipitaka ja Tripitaka. Tipitaka
(Tipataka) on palinkieltä
(paalinkieltä), ja tarkoittaa palinkielistä kaanonia (eli pyhien tekstien
kokoelmaa). Se on eteläisen eli theravada-buddhalaisuuden pyhien tekstien kokoelma.
Tripitaka (= suomeksi "Kolme koria") on sanskritia
ja tarkoittaa sanskritinkielestä käännettyjen pyhien kirjoitusten kokoelmaa. Tärkein tripitaka on
kiinankielinen kaanon, joka on kirjoitettu vanhalla (klassisella) kiinankielellä. Se on myös Japanin
ja Korean kaanon. Tipitaka ei ole sama kuin tripitaka, vaan niissä on eri tekstit.
Lisätietoja Tripitakasta alhaalla.
Buddhan oppi on melko vaikea ymmärtää, ja siksi tavallisen kansan ja buddhalaisen
sivistyneistön (munkit tai Japanissa papit)
uskonharjoitus ja käsitykset erovat usein selvästi. Kun buddhalaisuudessa ei periaatteessa
ole jumalia, rukousta eikä jumalille tai hengille uhrausta, niin usein tavallisen kansan
uskonnon harjoituksessa on juuri näitä. Tavallinen kansa palvoo eteläisessä eli
theravada-buddhalaisuudessa Buddhaa usein jumalana tai jumalallisena hahmona.
Buddhalaisen sivistyneistön (munkit tai Japanissa
papit)
uskonnon harjoitus on meditaatiota ja buddhalaisten pyhien tekstien lukua
(usein resitoiden²).
²resitointi=jonkun tekstin (yleensä pyhän
tekstin) lukeminen ääneen ikäänkuin laulaen yksitoikkoisella äänellä.
Lisätietoja buddhien ja
bodhisattvojen palvontamenoista alhaalla.
Lisätietoja buddhalaisista uskonnonharjoismuodoista alhaalla.
Buddhalaisuudessa on pyrkimyksenä valaistuminen eli buddha-tilan saavuttaminen. Bodhisattva
on ihminen, joka olisi voinut jo valaistua, mutta myötätunnosta muita ihmisiä kohtaan auttaa
muita valaistumaan ennen lopullista buddha-tilan saavuttamistaan.
Lisätietoja bodhisattvoista alhaalla.
Lisätietoja muista Japanin
buddhalaisuuteen kuuluvista palvonnan kohteista alhaalla.
Alla on kaksi käännöstä Neljästä jalosta totuudesta.
Vasen on yleisessä käytössä Suomessa, mutta oikea on lähempänä alkuperäistä.
NELJÄ JALOA TOTUUTTA
- Elämä on kärsimystä.
- Kärsimyksen aiheuttaa elämänjano.
- Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu.
- Elämänjano sammuu, kun kuljetaan jaloa kahdeksanosaista tietä.
|
NELJÄ JALOA TOTUUTTA
- Maailma on epätyydyttävä (dukkha).
- Epätyydyttävyyden syynä on haluaminen (tanha).
- Epätyydyttävyys lakkaa, kun haluaminen sammuu (nirvana).
- Epätyydyttävyyden lakkaamiseen johtava tie on jalo kahdeksanosainen tie.
|
Buddhalaisuuden tunnus on kahdeksanpuolainen pyörä.
Tunnus tulee jalosta kahdeksanosaisesta tiestä.
Oranssi on tyypillinen buddhalainen väri,
koska se on buddhalaismunkkien viitan väri
eteläisessä eli theravada-buddhalaisuudessa.
JALO KAHDEKSANOSAINEN TIE
- OIKEA OIVALLUS = neljän jalon perustotuuden käsittäminen
- OIKEA MIELI = vapaus himosta, pahansuopuudesta ja julmuudesta
- OIKEA PUHE = pidättäytyminen valheesta, juoruista ja epäystävällisistä sanoista
- OIKEA TOIMINTA = tappamisen, varastamisen ja sukupuolisen väärin käyttäytymisen välttäminen
- OIKEA ELINKEINO = ei orja- tai myrkkykauppias, väkijuomien tekijä tai aseseppä
- OIKEA PYRKIMYS = pyrkimys estää pahan syntyä
- OIKEA VALPPAUS = pyrkimys tietoisuuteen kaiken väliaikaisuudesta. Mietiskely.
- OIKEA KESKITTYMINEN = mietiskelyn harjoittaminen
Teksti: Timo Muola
Kuvat ja nettisivun teko: Timo Muola
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN PÄÄSIVULLE
__________________
Zenin vaikutus Japanin taiteessa
on ollut lähes koko kuvataiteen alueen läpäisevä ennen modernia aika
(ennen vuotta 1868). Tyypillisin zen-maalaus lienee täyden ympyrän tekeminen
yhdellä siveltimen vedolla. Niitä tehdään nykyäänkin. Tuo ei ole helppoa, vaan vaatii
vuosien harjoittelun.
Ympyrä on täydellisyyden vertauskuva.
Ikebana eli japanilainen kukkien asettelun taito
on Japanissa hyvin arvostettua. "Ikebana" on suoraan suomennettuna
"kukkien eläväksi tekeminen".
Klassisessa ikebanassa on kolmen oksan periaate:
- korkein oksa symboloi taivasta
- matala oksa symboloi maata
- keskikokoinen oksa symboloi ihmistä
Hyvässä sommitelmassa kaikki osat ovat tasapainossa.
Japanin buddhalaisuuden pyhiinvaellukset
Kioton, Naran ja monien muiden kaupunkien sadoissa historiallisissa
temppeleissä käydään nykyään lähinnä turisteina katsomassa puutarhaa ja muita arvokkaita paikkoja.
Toiminta ei varsinaisesti ole uskonnollista. Samalla tietysti kumarretaan buddhalle.
Japani ei ole erityisen uskonnollinen maa.
Kansan uskonnollista toimintaa ovat pyhiivaelluskierrokset, erityisesti
Shikokun saaren 88 temppelin kierros. Matka tulisi kulkea kävellen kaikki 1400 kilometriä,
mutta nykyään matka tehdään mukavasti hyvillä busseilla ja yhdellä matkalla käydään vain
muutamissa temppelissä. Kuitenkin vaatteitten päällä on pyhiinvaeltajan valkoinen kaapu,
ja mukana on pyhiinvaeltajan sauva. Oppaana on buddhalainen pappi.
Joka temppelissä lausutaan hänen johdollaan kuorossa (resitoidaan)
"ydinsutra", ja joidenkin temppelien papit kertovat erilaisia uskonnollisia asioita temppelistään.
Myös pyhiinvaellusmatkat shingon-buddhalaisuuden pääpaikkaan Koya-vuorelle ovat selvästi
uskonnollisia (siellä käy pari miljoonaa henkeä vuodessa), mutta tendai-buddhalaisuuden
pääpaikka, Hiei-vuori Kiotossa, on tavallinen turistipaikka, vaikka varsin vaikuttavia
seremonioita voi siellä joskus seurata.
Japanilaisessa puutarhataiteessa ei jäljitellä
luontoa, vaan ajatus on se, ettei luonto sellaisenaan ole kaunis. Vasta kehittyneen
ihmismielen jalostamana syntyy kauneus. Esimerkiksi Kultaisen paviljongin koko edessä
oleva pieni järvi on keinotekoinen, samoin saaret. Puut on huolella kasvatettu oikeaan
asentoon ja muotoon. Mutta kävijä ei huomaa mitään vaan luulee, ja hänen tuleekin luulla,
että kyseessä sattuu olemaan harvinaisen kaunis lampi, saaret ja puut, aivan
luonnollisessa tilassaan.
Luonnon jalostaminen tehdään siis tavalla jota ei saa huomata, mutta tuloksen täytyy
olla tasapainoisempi ja kauniimpi kuin mihin luonto pystyy.
Tripitaka - Monia Kiinan ja Japanin buddhalaisuuden
tärkeimpiä tekstejä ei ole ollenkaan tipitakassa.
Osa on kirjoitettu Keski-Aasiassa, jossa nykyisen Afganistanin seuduilla oli tärkeä buddhalaisuuden keskus.
Theravada-buddhalaisuus ei hyväksy tripitakaa buddhalaisiksi pyhiksi kirjoituksiksi.
Buddhalaisten pyhien tekstien erittäin suuren määrän takia kukin pohjoisen buddhalaisuuden uskonto
tosiasissa käyttää pyhinä kirjoituksinaan vain yhtä tai muutamaa kirjoitusta. Toisin sanoen eri
buddhalaisuskonnoilla on eri pyhät kirjoitukset.
Japanin Taisho-tripitaka sisältää sekä Kiinan kaanonin korealaisen version että japanilaisten
pyhien mestarien kirjoituksia. Teoksessa on n. 3000 erillistä kirjoitusta.
Buddhien ja bodhisattvojen palvontamenoja on eri
buddhalaisuskonnoissa runsaasti.
Rituaaleissa buddhille tarjotaan uhrilahjoina alttarille esimerkiksi suitsuke tai kynttilä.
Koska buddhalaisuus ei useimmilla seuduilla tuhonnut aiemmin palvottuja
pakanauskontoja, niin on selvää, että kansalle buddhien ja kansanjumaluuksien palvonnan
ero ei aina ole selvä.
Buddhalaisia uskonnonharjoismuotoja on lukuisa määrä.
Joissakin buddhalaisuskonnoissa uskonnonharjoitusmuotoja on vain vähän.
Vähiten varmaan Jodo Shinshussa, joka on hylännyt kaiken
"uskonnonharjoituksen" täydellisesti. Rituaalit ovat vain kiitollisuudenosoitus Buddha Amidalle,
joka jo on pelastanut kaikki häneen uskovat. "Uskonnonharjoitus" ei ole tarpeen eikä edes suotavaa.
Bodhisattvat - Tunnetuimmat ja palvotummat bodhisattvat ovat
Avalokitesvara (japanilainen nimi Kannon) ja Manjusri (japaniksi Monju). Jizo on bodhisattva, joka pelastaa
kärsiviä olentoja pahuuden valtakunnissa. Jizo on erityisen suosittu kuolleitten lasten sielujen pelastajana.
Muut Japanin buddhalaisuuteen kuuluvat palvonnan kohteet:
Fudo, joka ei ole bodhisattva, vaan kuuluu erilliseen ryhmään. Fudota pidetään
Dainichi-buddhan lähettiläänä. Dainichi on shingon-buddhalaisuuden keskeinen buddha.
Fudo on patsaissa ja kuvissa seisovassa asennossa, raivokkaan näköisenä.
Hänellä on miekka oikeassa ja köysivyyhti vasemmassa kädessään. Punaiset liekit roihuavat
hänen ympärillään. Hän edustaa hengellistä voimaa. Fudoa palvotaan vain parissa buddhalaisuskonnossa.
TAKAISIN MAAILMANUSKONNOT -SIVULLE
TAKAISIN PÄÄSIVULLE
|