Babylonialainen ja Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomus

Oppilaan piirtämä kuva vedenpaisumuksesta (Liisa Kankila, Pälkäneen yläaste)

Johdanto

Gilgames-eepoksen vedenpaisumustarina on kirjallisena tuotteena vanhempi kuin Raamatun kertomus ja on varmaa, että tarinan alkuperäinen kotimaa on Mesopotamia eli Kaksoisvirtojen maa (Eufrat ja Tigris). Siellä ovat sen luonnolliset puitteet, suuret virrat, jotka saattavat kohota keväällä yli äyräidensä, tuhota kekseliään kastelujärjestelmän ja peittää alleen rannoille syntyneen kulttuurin.

Babylonilaisella vedenpaisumustarinalla on varsin vähän tekemistä itse Gilgames-eepoksen kanssa. Yhteys on keinotekoinen: etsiessään suojakeinoa kuolemaa vastaan Gilgames tuli jokien suulle, missä Utnapistim ja tämän puoliso asustivat kuolemattomina, enemmän jumalien kuin ihmisten kaltaisina. He olivat päässeet tähän jumalalliseen tilaan pelastumalla laivalla suuresta tuhotulvasta.

Johdanto

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa oleva vedenpaisumuskertomus on kooste alunperin kahdesta erillisestä kertomuksesta.

Toinen kertomuksen tekijöistä käyttää Jumalan nimenä Israelin Jumalan erisnimeä "Jahve", joten häntä on kutsuttu tutkimuksessa Jahvistiksi. Hän kirjoittaa kansanomaisesti, paimentolaiskulttuurista nousevaa kuvausta. Muita hänen alkukertomuksiaan ovat

toinen luomiskertomus (1.Moos.2:4b-25)
syntiinlankeemus (1.Moos.3:1-24)
Kain ja Abel (1.Moos.4:1-26).

Jahvistin käsitys Jumalasta on ihmismäinen: Jumala muovaa ihmisen ja eläimet maan tomusta, istuttaa puutarhan, kävelee paratiisissa ...

Toista kertomuksta kutsutaan Pappiskirjaksi. Sen teksti on kuivakasta ja luettelonomaista. Ensimmäinen luomiskertomus (1.Moos.1:1-2:4a) on Pappiskirjasta. Siinä jumalakuva on kehittynyt: Jumala luo vain sanomalla ja heti näin tapahtuu.

Se, että Raamatun vedenpaisumuskertomus on kooste kahdesta, alunperin erillisestä kertomuksesta, näkyy siinä, että eräistä asioista on kertomuksessa kahta eri tietoa.

Asia	Jahvisti	Pappiskirja
Arkkiin otettujen eläinten lukumäärä	Uhrikelpoisia eläimiä 7 paria kutakin eläinlajia, muita eläimiä vain yksi pari (1.Moos.7:2)	Kaikkia eläimiä vain yksi pari kutakin lajia (1.Moos.6:19-20)
Sateen kesto	40 vuorokautta (1.Moos.7:12)	150 päivää (1.Moos.7:24)
Tulvan kesto	Noin 100 vuorokautta (1.Moos.8:6,10,12)	Hieman yli vuoden (1.Moos.7:11, 8:14)

1.Moos. 6:9 - 9:16

(hieman lyhennetty)

"Tämä on kertomus Nooasta ja hänen suvustaan. Nooa oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja nuhteeton, ja hän vaelsi Jumalalle kuuliaisena. Hänelle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja Jafet."

Jumalat olivat kyllästyneet ihmisten meluisuuteen ja olivat päättäneet surmata ihmiset.

"Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan. Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.

Jumala sanoi Nooalle:
"Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan."

Utnapistim rakentaa jumalan käskystä suuren laivan ja ottaa sinne eläimiä ja eri kasvien siemeniä.

"Tee itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä se maapiellä sisältä ja ulkoa. Tällaiseksi sinun tulee tehdä arkki: sen pituus olkoon kolmesataa kyynärää, leveys viisikymmentä ja korkeus kolmekymmentä kyynärää. Rakenna arkkiin katto ja tee siitä kyynärän verran kalteva, sijoita ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta."
"Minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken, missä on elämän henki. Kaikki on tuhoutuva maan päältä, mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot. Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, että ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi. Lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin. Sinun tulee ottaa mukaan arkkiin kaikenlaista syötävää, niin että sinulla ja kaikilla muilla on mitä syödä."
Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt. ---"

Jumalat pelästyivät itsekin tulvan voimaa ja uikuttavat peloissaan:

"Jumalat pelästyivät paisumusta vetten. Väistyivät, astuivat taivaaseen Anun. Jumalat kuin koirat kyyhöllään ympärysmuurilla maaten. Kirkaisee Ishtar kuin lapsivuoteen nainen, vaikeroi jumalten valtiatar, suloääninen: "On saveks muuttunut se mennyt päivä, kun kokouksessa jumalten minä pahaan käskin".

Utnapistim kertoi tarinan Gilgamesille ja etenkin sen loppu muistuttaa suuresti Vanhan Testamentin kertomusta.

Jumalat istuivat itkemässä ja vasta seitsemännen päivän koittaessa myrskyn raivo hellittää.

"Sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukenivat. Maan päällä satoi rankasti neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

--- Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta. Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla. Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät. Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle. Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset. Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys. Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa. Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää."

Kun Utnapistim avasin luukun ja katsoi ulos, olivat kaikki ihmiset muuttuneet saveksi. Utnapistim puhkesi itkuun. Laiva juuttui kiinni erääseen Nisirin vuoreen.

"Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen mukanaan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta. Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi. Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon, että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Araratin vuoristoon."

Seitsemän päivän kuluttua Utnapistim päästi kyyhkysen lentoon, mutta se palasi laivaan, ja samoin kävi pääskysen.

Vihdoin laskettiin vapauteen korppi ja se ei palannut, koska vedet olivat kuivuneet.

"Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näkyviin. Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt, ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä. Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta, mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin. Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista. Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä. Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen".

"Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut. Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.
Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot. Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä." Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos, ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista."

Utnapistim suoritti uhritoimituksen vuoren huipulla. Kun jumalat tunsivat tuoksun, he keräytyivät kuin ”kärpäset” hänen ympärilleen.

"Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein."

Sitten jumalat alkoivat riidellä ja syyttää tuulten jumalaa Enliliä siitä että hän oli yltiöpäisesti halunnut hävittää ihmiskunnan sukupuuttoon.

Realistinen ja ihmisystävällinen Ea, maan jumala, sanoi hänelle:
”Miksi päästit ajattelemattomasti vedet valloilleen? Anna syntisen kantaa syntinsä, kevytmielisen kevytmielisyytensä! Avaa solmu äläkä iske sitä auki, selvitä se äläkä leikkaa sitä poikki!”

"- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." ---
Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen: "Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa, kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos. Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata." .
Jumala sanoi vielä:
"Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää. Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."