JAPANIN USKONNOT

Kuvassa on erilaisia Kannon-bodhisattvan muotojen patsaita.

Kannon-bodhisattva on tärkeässä asemassa monissa Japanin
buddhalaisuskonnoissa. Hän on myötätunon bodhisattva.

Kansanuskomuksen mukaan Monju-bodhisattva, joka on
tuonpuoleisen viisauden bodhisattva, auttaa
erityisesti viisauteen ja päähän liittyvissä asioissa.

Temppelissä käyvät monet opiskelijat.
Samoin ne japanilaiset, joilla on erilaisia päähän
liittyviä sairauksia, tekevät sinne pyhiinvaelluksia.

Erään temppelin erikoisuus on se, että myymälästä voi
ostaa tyynyliinoja, jotka auttavat opiskelussa,
päänsäryssä ja dementiassa.

Perheet tuovat sinne mukanaan kaikki kodin
päänaluset siunattaviksi.

Buddhalainen pappi

Temppelissä suoritettavat seremoniat ovat joko papin yksinään
suorittamia tai suuria koko kansalle tarkoitettuja juhlia.

Pappi lukee temppelissä pyhiä tekstejä
niiden puolesta, jotka ovat sitä pyytäneet.

Temppeli perii maksun, kun pappia pyydetään lukemaan pyhiä
tekstejä esimerkiksi edesmenenen omaisen muistoksi.

Buddhalainen pappi ja apulainen.

Ennen buddhalaistemppeliin menoa voi sytyttää suitsukkeen
ja kumartaa tervehdykseksi Buddhalle. Jotkut lausuvat
lisäksi mielessään muutaman pyhän säkeen.

Perinne on, että Buddhalle tarjotaan suitsukkeita ja sytytetään
kynttilä hiekka-altaaseen. Tämä on kunnioituksen osoitus Buddhalle.

Temppeliin ei koskaan astuta kengät jalassa.
Temppeleiden edustat ovat täynnä temppeliin menneiden jalkineita.

Temppeleissä käydään ottamassa osaa seremonioihin.

Yksityinen uskonnonharjoittaminen tapahtuu yleensä kotona.
Ihmiset voivat hiljentyä kotona olevan pienen buddha-alttarikaapin edessä.

(Kioton, Naran ja monien muiden kaupunkien sadoissa historiallisissa temppeleissä käydään nykyään lähinnä turisteina katsomassa puutarhaa ja muita arvokkaita paikkoja. Toiminta ei varsinaisesti ole uskonnollista. Samalla tietysti kumarretaan buddhalle. Japani ei ole erityisen uskonnollinen maa.
Kansan uskonnollista toimintaa ovat ne pyhiivaelluskierrokset, erityisesti Shoikokun 88 temppelin kierros. Matka tulisi kulkea kävellen 1400 kilometriä, mutta nykyään matka tehdään mukavasti hyvillä busseilla. Oppaana on buddhalainen pappi. Joka temppelissä lausutaan hänen johdollaan kuorossa (resitoidaan) ”ydinsutra”, ja joidenkin temppelien papit kertovat erilaisia uskonnollisia asioita temppelistään. Myös pyhiinvaellusmatkat shingon-buddhalaisuuden pääpaikkaan Koya-vuorelle ovat selvästi uskonnollisia (siellä käy pari miljoonaa henkeä vuodessa), mutta tendai-buddhalaisuuden pääpaikka, Hiei-vuori Kiotossa, on tavallinen turistipaikka, vaikka varsin vaikuttavia seremonioita voi siellä joskus seurata.)

Abortoitujen henkien alttari.

Kansanuskomuksen mukaisesti japanilaiset vanhemmat siirtävät
abortoidun sikiön sielun pieneen kivipatsaaseen. He haluavat
varmistaa, että sikiön sielu ei häiritse heidän elämäänsä.

Japanilaiset vanhemmat huolehtivat sielun
hyvinvoinnista tuomalla tälle lahjoja ja ruokaa.

Myös muiden kuolleiden muistoksi voidaan temppeli-
alueelle kerätä sielujen alttareita.

Jizo on se bodhisattva, joka pelastaa kärsiviä olentoja
pahuuden valtakunnissa. Jizo on erityisen suosittu
kuolleitten lasten sielujen pelastajana.

Tällaiset käsitykset ovat buddhalaisuuden
vastaisia. Buddhalaisuuden mukaan ihmisellä
nimittäin ei ole pysyvää sielua.

(Eteläisessä eli theravada-buddhalaisuudessa uskotaan, että vain munkki voi elää oikeaa uskonnollista elämää, ja päästä hengellisiin saavutuksiin. Eteläisen buddhalaisuuden valta-alueita ovat Sri Lanka ja Thaimaa.)

(Zen on Japanin buddhalaisista uskontokunnista vasta suuruudeltaan yhdeksäs, joka sekin on soto-zen. Tässä kuvat ovat kaikki rinzai-zenin temppeleistä, joka on vielä paljon pienempi. Zenin tuonti tälle nettisivulle johtuu zenin kulttuurisesta näkyvyydestä ja vaikutuksesta länsimaissa.)

Teitä, japaniksi do, kohti valaistusta voivat olla monet arkipäivään
liittyvät taidot. Tunnetuimpia niistä ovat

chado, teentie kyodo,  japanilainen jousiammunta ja taistelutaidot, joiden nimessä myös sana do esiintyy. Näitä ovat esimerkiksi aikido, judo ja karate-do. Ne ovat kaikki lähtöisin perinteisestä japanilaisesta miekkataistelutaidosta kendosta. Kaikissa taidoissa tavoitteena on saavuttaa fyysisellä harjoittelulla meditaatiolle  (mietiskelylle)  ja valaistumiselle otollinen mielentila.

Valaistuneen suorituksen voi ainoastaan valaistunut mestari tunnistaa.

Zen-buddhalaisuudesta ovat saaneet vaikutteita kalligrafia eli kirjoitustaide, teeseremonia ja monet japanilaiset taistelulajit
( judo, karate ja kendo eli miekkailu ).

Kalligrafiaan syventyminen on meditaatiota eli mietiskelyä.

(Kuvassa tokiolaisen Bunrin Junior High Schoolin
oppilaita antamassa näytettä taidoistaan)

Hyvän kalligrafian teko vaatii, että taiteilija on keskittyneessä
mielentilassa, joka muistuttaa zen-meditaation kehittämää
mielen keskittymistä.

Kalligrafia  (eli kirjoitustaide) on kiinalaisperäisten
kanji-merkkien piirtämistä tussilla siveltimen avulla.

Taito on korkealle arvostettua Japanissa.
Usein piirretään jokin itsetehty tai perinteinen
japanilainen runo  (esimerkiksi haiku).

Haiku on japanilainen runo, jossa on vain kolme riviä.
Ensimmäisellä rivillä on viisi tavua, toisella seitsemän tavua
ja kolmannella taas viisi tavua.

Myös teeseremonia on meditaatiota.

Myös teeseremonia on meditaatiota - oikeaoppinen teeseremonia
kestää noin tunnin ja vaatii kaiken huomion ja tarkkaavaisuuden.

Chado eli teentie kuuluu länsimailla tunnetuimpiin
japanilaisen kulttuurin muotoihin. Oikeaoppinen teeseremonia
tapahtuu aina siihen erikseen varatussa tilassa.
Tätä tilaa ei käytetä mihinkään muuhun.

Vanhoihin japanilaistaloihin kuuluu oma teepuutarhan
keskellä sijaitseva teehuoneensa.

Teeseremonian tarkoituksena ei ole ravita niinkään ruumista
vaan mieltä ja siihen tarvittavat välineet ovat
valaistuneen mestarin luomuksia.

Yksinkertaisen kauniit teekulhot ovat perheiden
vaalimia perintökalleuksia.

Zen-buddhalainen Ryoan-jin temppelin
kivipuutarha Kiotossa

Ryoan-jin temppelin kivipuutarha Kiotossa on kuuluisimpia
zen-buddhalaisia kivipuutarhoja.

Siinä on haravoidulla hiekkakentällä yhteensä viisitoista kiveä
(viidessä kolmen kiven ryhmässä).

Kivipuutarha auttaa syventymään meditaatioon.

Puutarhassa jäljitellään luontoa - pyritään
tavoittamaan jotakin luonnon ideasta.

Hiekka esittää vettä. Kivet voivat olla luotoja ja kareja
tai vuorenhuippuja pilvien päällä.

Kivipuutarhan jokapäiväinen haravointi on yksi tapa, jossa
fyysisellä harjoittelulla yritetään saavuttaa meditaatiolle  (mietiskelylle)  ja valaistumiselle otollinen mielentila.

Kultaista paviljonkia on usein sanottu
maailman kauneimmaksi rakennukseksi.

Kultainen temppeli tai paviljonki on maailman kauneimpia rakennuksia.
Se sijaitsee Kiotossa kauniin puiston keskellä.

Taj Mahal on isompi, mutta Kultainen paviljonki vaikuttavampi.

Alunperin rakennus oli shogunin huvimaja, mutta muutettiin
myöhemmin zen-buddhalaiseksi temppeliksi.

(Shogunit olivat feodaaliajalla läänien tai alueitten
sotilaskomentajia. Heillä oli alueellaan kaikki valta.)


Alkuperäinen temppeli paloi 1950-luvulla.
Uusi rakennus tehtiin tarkalleen alkuperäisen mallin mukaisesti.

(Japanilaisessa puutarhataiteessa ei jäljitellä luontoa, vaan ajatus on se, ettei luonto sellaisenaan ole kaunis. Vasta kehittyneen ihmismielen jalostamana syntyy kauneus. Esimerkiksi Kultaisen paviljongin edessä oleva pieni järvi on keinotekoinen, samoin saaret. Puut on huolella kasvatettu oikeaan asentoon ja muotoon. Mutta kävijä ei huomaa mitään vaan luulee, ja hänen tuleekin luulla, että kyseessä sattuu olemaan harvinaisen kaunis lampi, saaret ja puut, aivan luonnollisessa tilassaan. Luonnon jalostaminen tehdään siis tavalla, jota ei saa huomata, mutta tuloksen täytyy olla tasapainoisempi ja kauniimpi kuin mihin luonto pystyy.)

Kuvat otti Jarno Parviola.
Shintopyhäkön käsienpesupaikka -kuva on Ismo Santapukilta.
Kuvat skannasi ja internetsivun teki Timo Muola.
Tekstit  Jarno Parviola ja Timo Muola. Kysymykset Timo Muola.

TAKAISIN RAAMATTUNETIN MAAILMANUSKONNOT-SIVULLE

TAKAISIN RAAMATTUNET-PÄÄSIVULLE

TAKAISIN SUOL:N SIVULLE