Job oli rikas mies. Hän eli onnellisena Jumalan tahdon mukaisesti. Hänellä oli paljon lapsia.

Saatana meni Jumalan luo taivaaseen ja alkoi väittää, että Job on hurskas ja Jumalaan uskova vain siksi, että hänellä menee niin hyvin.

Jumala antoi Saatanalle luvan poistaa Jobin hyvän elämän ja koetella näin Jobin uskoa.

Ensin varkaat veivät Jobin omaisuuden.

Sitten Jobin lapset kuolivat onnettomuudessa, kun myrskytuuli sorti talon, jossa he olivat viettämässä juhlaa.

Lopulta Job itsekin sairastui. Hänen ihonsa tuli täyteen paiseita.

Job ei kuitenkaan missään vaiheessa kironnut Jumalaa.

Job keskusteli pitkään ystäviensä kanssa. Job oli epätoivoinen, ja olisi halunnut, että ei olisi edes koskaan syntynyt.

Jobin ystävillä oli monia selityksiä sille, miksi Job joutui kärsimään niin paljon:

1. Job on tehnyt salaisen synnin, ja nyt Jumala rankaisee häntä.  (Job 4:7-8)
2. Kärsimys opettaa Jobia, kuten vankila vankia.  (Job 36:8-9)

Job syytti Jumalaa epäoikeudenmukaisuudesta. Job halusi käydä oikeutta Jumalaa vastaan, mutta hän ymmärsi, että se on mahdotonta.

Nämä Jobin ja hänen ystäviensä keskustelut ovat Jobin kirjan varsinainen sisältö. Job kuvaa kauniin runollisesti, kuinka ihmisen elämä on katoavainen ja hyvinäkin aikoina täynnä vaikeuksia ja kärsimystä.

Lopulta Jumala ilmestyi ja arvosteli sekä Jobia että hänen ystäviään, jotka olivat kaikki puhuneet väärin Jumalasta. Ihminen ei tiedä kärsimyksen syytä.

Monin luonnon esimerkein Jumala osoitti, kuinka vähän ihminen tietää. Kuinka ihminen sitten tietäisi muka kärsimyksen syyn! Ihminen ei ymmärrä maailman syntyä, ei osaa määrätä säätä, ei tajua tähtien liikkeitä eikä eläinten elämää.

Job rukoili ystäviensä puolesta ja Jumala antoi heille anteeksi.

Lopulta Job sai kaikkea takaisin moninverroin - sekä ihania lapsia että paljon omaisuutta. Jobilla oli onnellinen loppuelämä.