300-luvun alussa Roomassa vallitsi kristityiden vainoamiskausi. Silloinen
keisari Diocletianus (keisarina 284-305) pyrki
nostamaan Rooman kukoistukseen. Hän pyrki elvyttämään
muinaisroomalaisen uskonnon. Vuonna 303 hän antoi määräyksen, että kaikki
kirkot oli revittävä maan tasalle, kaikki pyhät kirjat tuli luovuttaa viranomaisille ja
jumalanpalveluskokoukset tuli lopettaa.
Diocletianus yritti aluksi välttää kristittyjen tappamista, koska
tiesi, että uljaat, loppuun asti kristittyinä pysyvät marttyyrit¹
vain rohkaisisivat muita kristittyjä ja aiheuttaisivat ei-kristittyjen kiinnostumisen
kristinuskosta. Tuskin kukaan olisi nimittäin kuollut muinaisroomalaisen uskonnon
jumalien vuoksi.
Diocletianus joutui menemään ja meni yhä pitemmälle. Kristityiltä
riistettiin melkein kaikki kansalaisoikeudet. Piispoja, pappeja ja diakoneja vangittiin ja
kidutettiin. Vuonna 304 pantiin toimeen yleinen vaino koko valtakunnassa. Kaikissa
maakunnissa vainoa ei kuitenkaan pantu toimeen yhtä ankarasti. Vaikka osa kristityistä
luopui kidutuksen pehmittämänä, niin moni kärsi marttyyrikuoleman, joutui maanpakoon
tai vankeuteen ja osa piti uskonsa salassa.
Vuonna 311 antoivat neljä hallitsijaa julistuksen,
jolla vainot vihdoin lopetettiin. Julistuksessa korostettiin vainojen oikeellisuutta,
mutta myönnettiin suoraan, että kirkkoa oli mahdoton saada hengiltä. Kristittyjen
sallittiin harjoittaa ja tunnustaa uskontoaan, ehtona oli rukoileminen Rooman puolesta.
Vainojen jälkeen, 300-luvun alkupuolella, kristinusko
saavutti suvaitun uskonnon aseman, josta oli vain lyhyt matka sen suosimiseen.
Keisari Konstantinus Suuri
Konstantinus hallitsi alunperin Galliaa, Britanniaa ja Espanjaa. Hän sai
vallan sodittuaan toista keisariksi haluavaa vastaan. Konstantinus voitti vuonna 312 Rooman
kaupungin ulkopuolella Milvian sillan taistelussa ylivoimaisen vastustajan, Italiaa hallitsevan
Maxentiuksen. Sen jälkeen lähti liikkeelle huhu, että juuri kristittyjen Jumala oli auttanut
Konstantinuksen voittoon.
Kristus-monogrammi
on mielestämme "äks" ja "pee", mutta
todellisuudessa siinä on kreikan "khii" (=X) ja "roo" (=P)
eli kreikankielisen Kristus-sanan (XPISTOS)
kaksi ensimmäistä kirjainta.
Kerrotaan legendaa siitä, että Konstantinus oli nähnyt ennen taistelua
taivaalla ristin tai Kristus-monogrammin ja sanat:
"Tässä merkissä olet voittava".
Konstantinus antoi määräyksen, että jokaisen sotilaan kilpeen tuli maalata risti.
Tämän legendan todenperäisyyttä on mahdoton todistaa.
Taistelun jälkeen Kristus-monogrammi ja muut kristilliset symbolit
ilmestyivät Konstantinuksen sotalippuihin ja rahoihin. Samoin alkoi hänen armeijansa
käyttää ristilippua.
Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsijakumppaninsa kanssa Milanossa
julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus vuonna 324 oli noussut
koko valtakunnan hallitsijaksi, kristinusko pääsi suosituimmuusasemaan ja kirkko kehittyi
Rooman valtakunnankirkoksi.
Pyhän Paavalin basilika Roomassa.
Basilika oli alunperin yleinen roomalainen yleisten
tilojen malli. Esimerkiksi kauppahallit olivat basilikoja. Basilikasta tuli ensimmäinen
kirkkorakennusmuoto. Kuvassa olevaa Pyhän Paavalin basilikaa alettiin rakentaa keisari
Teodosiuksen aikana v. 386.
Keisari Konstantinus alkoi suosia kristinuskoa monin tavoin:
- Hän antoi rahaa kirkkojen korjauksiin ja rakentamiseen.
- Sunnuntai (Kristuksen ylösnousemisen
päivä) tuli yleiseksi lepopäiväksi.
- Kirkko sai samanlaiset etuoikeudet kuin muutkin uskonnot.
- Kristinuskon papit vapautettiin veroista, kuten muidenkin uskontojen papit.
Kristinuskon henki alkoi tehdä myös Rooman kovia lakeja inhimillisemmiksi.
Konstantinus Suuri rahassa.
Keisari Konstantinus loi perustan kirkon ja valtion
yhteydelle, ja alkoi edistää kristinuskon asiaa. Konstantinuksen myönteinen
asenne kristinuskoa kohtaan johtui siitä, että hän ymmärsi kristittyjen kanssa tehdyn
yhteistyön kannattavan valtion kannalta. Kristinuskoa ei voitu tuhota, joten Konstantinus
liittoutui sen kanssa. Konstantinus korvasi vanhan uskonnon uudella, moraalisesti
korkeatasoisemmalla uskonnolla.