Kristittyjen vainot
Rooman valtakunnassa

 

Juutalaisuus oli vuosisatojen kuluessa saavuttanut siedetyn uskonnon aseman Rooman valtakunnassa. Aluksi roomalainen hallitusvalta piti kristinuskoa juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä.

Daavidin tähti, juutalaisten tunnus

Daavidin tähti, juutalaisten tunnus

 

Kristityt saivat nauttia juutalaisten saavuttamasta asemasta. Heitä siedettiin, vaikka he poikkesivat Rooman virallisesta uskonnosta. Vähitellen kristityt alkoivat kuitenkin selvästi erottua juutalaisista. Hallitusvallan epäluulo kristittyjä kohtaan alkoi kasvaa.

Risti, kristinuskon tunnus

Risti, kristinuskon tunnus

Roomalaiset epäilivät kristittyjä kapinaliikkeen valmistelusta, koska suuri määrä orjia ja muita yhteiskunnan alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluvia kääntyi kristityiksi.

 

Roomassa oli tapana uhrata keisarin suojelushengelle, mutta hallitsijoita pidettiin jopa puolijumalina. Keisarinpalvonta oli sekä uskonnollinen että isänmaallinen velvollisuus. Kristinuskon vastustajat syyttivät kristittyjä siitä, että näillä oli toinen herra ja mestari kuin keisari. Kristittyjen kuvaton jumalanpalvelus sekä vetäytyminen virallisen uskonnon harjoituksesta herättivät syytteen ateismista ja poliittisesta epäluotettavuudesta.

 

Kansan keskuudessa liikkui mielikuvituksellisia huhuja siitä, mitä kristityt tekivät salaisissa kokouksissaan. Kristittyjä alettiin syyttää kannibalismista, salaisista vihkimysmenoista ja muista epäilyttävistä kulttitoimista. Syynä siihen oli ehtoollisjumalanpalvelus, Jeesuksen ruumiin ja veren ateria, jolta kaikki muut kuin todelliset seurakunnan jäsenet olivat poissuljettuja.

Minkä tahansa vähemmistöryhmän tavoin kristityistä tehtiin helposti syntipukkeja onnettomuuksien sattuessa. Näin tapahtui myös silloin, kun keisari Neroa epäiltiin Rooman palosta vuonna 64. Nero siirsi syyn kristittyjen niskoille. Tällöin alkoi ensimmäinen kristittyjen vaino. Se oli kuitenkin paikallinen eikä valtakunnallinen.

 

Rooman palo vuonna 64

Rooman palo vuonna 64
(Rooman palon vuosi on helppo muistaa. Rooman-sanassa on kuusi kirjainta ja
palo-sanassa on neljä kirjainta, siis Rooman palo = 64)

 

Kristittyjen vainot kestivät 60- luvulta 300-luvulle. Kun keisari Domitianus vainosi kristittyjä 90-luvulla, syntyi Uuden testamentin viimeinen kirja, Ilmestyskirja. Aluksi vainot olivat satunnaisia, kunnes keisari Trajanus antoi vuonna 112 ensimmäisenä ohjeet siitä, miten kristittyjä tuli kohdella. Kristittyjä ei pitänyt etsiä, mutta jos joku tiedettiin sellaiseksi, häntä rangaistiin kuolemalla. Rangaistuksen saattoi välttää luopumalla uskostaan ja uhraamalla pakanajumalille. Kristityistä, jotka annettiin ilmi ja jotka kuitenkin kieltäytyivät luopumasta uskostaan, tuli marttyyreita eli veritodistajia, ja he pitivät loppuun asti kiinni uskostaan.


Rooman Colosseum yöllä

Valtava Rooman Colosseum oli areena,
jolla monet kristityt kärsivät marttyyrikuoleman.

(Colosseum valmistui vuonna 80 j.Kr. keisari Tituksen rakennuttamana)



KALA-KUVIOSTA TULI KRISTITTYJEN SALAMERKKI VAINOJEN AIKANA:

Kala-merkki esim.katakombin seinällä oli myös alkukirkon uskontunnustus: Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Pelastaja. IKHTHYS = kala (kreikkaa), koostuu seuraavien kreikankielisten sanojen alkukirjaimista: Jeesus Kristus, Jumalan Poika,Pelastaja.

Kala-kuvio oli kristittyjen salamerkki vainojen aikana

Kala-kuvio oli kristittyjen salamerkki vainojen aikana


Ensimmäinen totaalinen kristittyjen vaino oli 200-luvulla, kun Rooma oli sisäisen hajoamisen partaalla. Sotilaskeisarit yrittivät palauttaa valtakunnan yhteyden mm. vahvistamalla vanhaa valtakunnan uskontoa. Vuonna 250 keisari Decius vaati jokaiselta kansalaiselta viranomaisen todistuksen siitä, että oli uhrannut keisarin kuvalle. Monet kristityt, varsinkin varakkaat,  tottelivat käskyä. Vuosikymmenen kestäneiden vainojen tarkoituksena oli tuhota ennen muuta kristillisen kirkon johto. Keisarille uhraamasta kieltäytyneet papit oli teloitettava, kristittyjen kokoontumiset lopetettava ja seurakuntien omaisuus takavarikoitava.

Diolectianus (keisarina 284-305) oli viimeinen keisari, joka aloitti suuret valtakunnalliset kristittyjen vainot.

Vainot loppuivat 300-luvun alkupuolella ja keisari Konstantinus Suuri antoi kristityille uskonnonvapauden.

 

KYSYMYKSIÄ

  1. Miksi Rooman valtio ei alkanut vainota kristittyjä heti kristinuskon synnyttyä?
  2. Miksi kristityt herättivät epäluuloja?
  3. Mistä asioista kristittyjä syytettiin?
  4. Mitkä asiat lopullisesti aloittivat vainot?
  5. Millä sanalla voidaan suomentaa marttyyri-sana? Mitä se tarkoittaa?
  6. Pohdi, miksi keisari Trajanus antoi juuri tuollaiset ohjeet.
  7. Mitä keinoja valtio käytti vainossa?
  8. "Sotilaskeisarit yrittivät palauttaa valtakunnan yhteyden mm. vahvistamalla vanhaa valtakunnan uskontoa." Pohdi, miten nykypäivänä toimivat hallitsijat, jos he haluavat palauttaa valtakunnan yhtenäisyyden? Mitkä asiat uskonnon lisäksi ovat tärkeitä kansan yhdistäjinä?

 

 

Vertailun vuoksi kristittyjen vainoja 1900-luvulla:

 

TAKAISIN KIRKKOHISTORIA -SIVULLE

TAKAISIN PÄÄSIVULLE