Juutalaisuus oli vuosisatojen kuluessa saavuttanut siedetyn uskonnon
aseman Rooman valtakunnassa. Aluksi roomalainen hallitusvalta piti kristinuskoa
juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä.

Daavidin tähti, juutalaisten tunnus
Kristityt saivat nauttia juutalaisten saavuttamasta asemasta. Heitä
siedettiin, vaikka he poikkesivat Rooman virallisesta uskonnosta. Vähitellen kristityt
alkoivat kuitenkin selvästi erottua juutalaisista. Hallitusvallan epäluulo kristittyjä
kohtaan alkoi kasvaa.

Risti, kristinuskon tunnus
Roomalaiset epäilivät kristittyjä kapinaliikkeen valmistelusta, koska
suuri määrä orjia ja muita yhteiskunnan alimpiin sosiaaliryhmiin kuuluvia kääntyi
kristityiksi.
Roomassa oli tapana uhrata keisarin suojelushengelle, mutta
hallitsijoita pidettiin jopa puolijumalina. Keisarinpalvonta oli sekä uskonnollinen että
isänmaallinen velvollisuus. Kristinuskon vastustajat syyttivät kristittyjä siitä,
että näillä oli toinen herra ja mestari kuin keisari. Kristittyjen kuvaton
jumalanpalvelus sekä vetäytyminen virallisen uskonnon harjoituksesta herättivät
syytteen ateismista ja poliittisesta epäluotettavuudesta.
Kansan keskuudessa liikkui mielikuvituksellisia huhuja siitä, mitä
kristityt tekivät salaisissa kokouksissaan. Kristittyjä alettiin syyttää
kannibalismista, salaisista vihkimysmenoista ja muista epäilyttävistä kulttitoimista.
Syynä siihen oli ehtoollisjumalanpalvelus, Jeesuksen ruumiin ja veren ateria, jolta
kaikki muut kuin todelliset seurakunnan jäsenet olivat poissuljettuja.
Minkä tahansa vähemmistöryhmän tavoin kristityistä tehtiin helposti
syntipukkeja onnettomuuksien sattuessa. Näin tapahtui myös silloin, kun keisari Neroa epäiltiin
Rooman palosta vuonna 64. Nero siirsi syyn kristittyjen niskoille. Tällöin alkoi
ensimmäinen kristittyjen vaino. Se oli kuitenkin paikallinen eikä valtakunnallinen.

Rooman palo vuonna 64
(Rooman palon vuosi on helppo muistaa. Rooman-sanassa on kuusi kirjainta ja
palo-sanassa on neljä kirjainta, siis Rooman palo = 64)
Kristittyjen vainot kestivät 60- luvulta 300-luvulle. Kun keisari Domitianus
vainosi kristittyjä 90-luvulla, syntyi Uuden testamentin viimeinen kirja,
Ilmestyskirja. Aluksi vainot
olivat satunnaisia, kunnes keisari Trajanus antoi vuonna 112 ensimmäisenä ohjeet siitä,
miten kristittyjä tuli kohdella. Kristittyjä ei pitänyt etsiä, mutta jos joku
tiedettiin sellaiseksi, häntä rangaistiin kuolemalla. Rangaistuksen saattoi välttää
luopumalla uskostaan ja uhraamalla pakanajumalille. Kristityistä, jotka annettiin ilmi ja
jotka kuitenkin kieltäytyivät luopumasta uskostaan, tuli marttyyreita eli
veritodistajia, ja he pitivät loppuun asti kiinni uskostaan.

Valtava Rooman Colosseum oli areena, jolla monet kristityt
kärsivät marttyyrikuoleman.
(Colosseum valmistui vuonna 80 j.Kr. keisari Tituksen rakennuttamana)
KALA-KUVIOSTA TULI KRISTITTYJEN SALAMERKKI VAINOJEN AIKANA:

|