
|
Jumalan hullu? |
Johdanto
Paavo Ruotsalainen oli eräänlainen Jumalan hullu. Paavo kulki pitkin
kyliä ja seuratuvissa julistamassa salattua Jumalan viisautta, joka on
ilmoitettu vain yksinkertaisille, vaan ei viisaille ja filosofeille.
Paavon sanoma oli talonpoikaiskielelle muutettua paavalilaista
ristinteologiaa. Olihan Paavo Ruotsalainen itsekin talonpoika.
Paavalin tapaan myös Paavo kirjoitti kirjeitä. Hän saneli
ne kirjurille kuten Paavali. Osa kirjeistä oli kirjoitettu
yksityishenkilöille, osa seurakunnille ja allekirjoituksena Paaval
Ruotsalainen tai puumerkki talonpoikaistapaan. Jo varhaisessa
vaiheessa hän oli poistanut kirkonkirjoista toisen nimensä Henrik. Ehkä
hän teki sen voidakseen olla lähempänä esikuvaansa.
Elämä 1800-luvun Savossa -
maailmanlopun odotusta ja hurmosilmiöitä
Paavo Ruotsalaisen elämä ja toiminta sattui erääseen historian
vaiheeseen, jolloin maailmanlopun odotukset
olivat myös poikkeuksellisen korkealla. Maamme oli monien
yhteiskunnallisten mullistusten pyörteissä. Uudet tuulet olivat alkaneet
puhaltaa jo 1700-luvun puolivälissä ja prosessi jatkui 1800-luvun
puoleenväliin saakka, - siis Paavon kuolemaan saakka. Uuden ajan
muovautuminen merkitsi spontaaneja herätyksiä
ja toisaalta juuri herätykset muovasivat tulevaa.

Ihmiset puhuivat kielillä, vaipuivat transsiin,
oli unissasaarnaajia, näkyjä ja profetioita. Monet odottivat
maailmanloppua. Sielut olivat äärimmilleen virittyneitä.
Kun kirkonkellot soivat tai hautaussaattue kulki ohi, ihmiset
pyrskähtivät itkuun. Työt pellolla jätettiin kesken, kun
isäntämiehet, raavaat suomalaiset miehet juoksivat pappilaan ostamaan
hengellistä kirjallisuutta. Luonnonilmiöt tai oudot äänet herättivät
synnintuntoon.

Pikkukuvassa Savossa 1796
Telppäs-niityllä tapahtunut ihme ja hurmos.
Silloisen Iisalmen pitäjän Savojärven kylässä parin talon väen yllätti
heinäpellolla outo ilmiö. Kesken heinäntekoa tuli tuulenpuuska ja ihmiset
kokivat, että aivankuin suuri käsi olisi kaatanut heidät maahan.
Tästä kokemuksesta syntyi hurmoksellinen herätys.
Helvetin tulien pelot ja kuvat taivaan ihanuuksista
purkautuivat unissa ja näyissä. Monilla paikkakunnilla ilmeni
lapsiherätyksiä. Jopa 5-6 -vuotiaat lapset esiintyivät parannus- ja
katumussaarnaajina.
Pietismin tulo ja
henkilökohtaisen uskon korostus
Paavo Ruotsalainen oli jokaisessa solussaan tämän murrosajan lapsi.
Kylmäkiskoinen puhdasoppisuuden aika oli
vaihtumassa pietismin ja
romantiikan ajaksi. Uusi aika merkitsi mm. sitä, että ihmiset joutuivat
lunastamaan olemassaolon oikeutuksen nyt yksilöllisesti. Aikaisemmin
kirkko oli ymmärretty kuin kanaemoksi, joka siivillään suojeli poikasiaan.
Oli tukeuduttu yhteisöön, sukuun ja säätyyn. Jokaisella oli ollut oma
paikkansa yhteisössä. Kirkko oli opettanut, että siinä oli ikiaikainen
Jumalan säätämys. Perheen isä oli hoitanut jumalasuhteen, yksilön vastuuta
kuolemankaan edessä ei ollut. Ennen oli riittänyt ajatus: "niin kuin isät
ennen". Nyt kuitenkin valistuksen hedelmänä ja pietismin myötä yksilön
vastuu oli nousemassa uudella tavalla esiin. Muuttuvan ajan myötä myöskään
lapset eivät välttämättä enää kasvaneet vanhempiensa kuviksi eivätkä
seuranneet heidän jälkiään. Isä tahtoi Paavosta työlleen jatkajaa
torppaan, äiti olisi halunnut panna poikansa oppiin ja toivoi hänelle
koulutusta ja toisenlaista yhteiskunnallista asemaa.
Paavo eli ristiriitaisessa tilanteessa. Paavon isästä mainitaan, että
hän ei ymmärtänyt, miksi joku tarvitsi uskonasioita enemmän kuin toinen.
Kun Paavo tarvitsi niitä yli kohtuuden, oli se häpeä koko suvulle. Isä
edusti tästä syystä Paavolle ristiriitaa, joka varmasti kertautui
monikertaisena hänen Jumala-suhteessaan. Sovintoa ja sovitusta oli vaikea
löytää, koska isän malliksi oli muodostunut tuomio ja hylkäämisen pelko.
Nuori Paavo eli elämänsä ensimmäistä vaihetta lain alaisena.
Eläminen nälkärajalla -
tehoton maanviljely ei tuota tarpeeksi kasvavalle väestölle
Heikki Ylikangas on todennut, että savolainen talonpoika ei olisi
kyennyt miettimään pelastusta ja kadotusta näkemättä ensin ympärillään
yksilöllistä taloudellista nousua ja laskua, menestystarinoita ja
romahduksia. Kaskiviljely oli tullut tiensä päähän. Vuosien 1810-1870
välisenä aikana Suomen väestö kasvoi yli kaksinkertaiseksi. Väestön
kasvusta johtuen uusia kaskimaita ei enää ollut. Kasvu oli voimakkainta
juuri Savossa, Pohjanmaalla ja Oulun läänissä ja suurinta tilattoman
väestön keskuudessa. Tilallisten määrä pysyi lähes samana. Vanhat talot
suorastaan pursusivat väkeä. Tilojen jakamista ei suoritettu, vanhin poika
sai kaiken, muut joutuivat torppareiksi tai syrjään. Valtio suosi suuria
veroyksikköjä. Metsät oli käytetty ja vanhoille kaskimaille jouduttiin
palaamaan liian pian. Sadot jäivät tästä syystä pieniksi. Ihmiset elivät
nälkärajoilla ja syystäkin leipään jouduttiin sekoittamaan pettua¹,
jouduttiin "hakemaan lainaa oravalta",
kuten Paavo sanoi.
¹ Pettua saatiin puun kuoren alla olevasta,
jonkin verran ravitsevasta nilakerroksesta. Maku oli tietysti melko paha.
Paavo Ruotsalaisen lapsuus
Paavon lapsuuden koti ei ollut millään erityisellä tavalla
uskonnollinen. Paavosta kehittyi kuitenkin jo hyvin varhaisessa vaiheessa
jotain muuta, kuin mitä isä Vilppu olisi toivonut. Kuusivuotiaana Paavo
sai sedältään Raamatun.

Paavo Ruotsalainen
lukee lapsena Raamattua.
Tiettävästi jo kymmenvuotiaana hän oli lukenut sen
kannesta kanteen, elämänsä aikana kolmeen kertaan. Hän luki Raamattua
kannon nokassa ja uunin päällä ja samaistui lukemaansa. Raamatun kuvat
syöpyivät hänen sielunsa syvyyksiin. Sanotaan, että jo hyvin varhaisessa
vaiheessa Paavo oli varma siitä, että hän oli rikkonut kasteen liiton. Hän
luki Raamattuaan tuomion pelossa ja lain alaisena.
Paavon varhaislapsuus oli ollut melko turvattua. Hänen ympärillään oli
perinteinen suurperhe. Mutta isovanhempien kuoltua tila jaettiin. Paavon
setä sai tilan ja Vilppu perheineen joutui muuttamaan muualle torppariksi.
Elämä muodostui kovaksi. Edessä oli puute, köyhyys ja petäjävapriikki.
Paavo ahdistuu nuoruudessaan -
onko hän tuomittu?
Paavon nuoruutta sävytti tuo kysymys kasteen liiton rikkomisesta,
-kuoleman, tuomion ja helvetin pelko. Hän joutui käymään kovaa
henkilökohtaista kamppailuaan etsiessään armollista Jumalaa. Näine
kamppailuineen hän oli aikansa lapsi. Isä Vilppu ei siinä voinut auttaa.
Paavon kysymys oli juuri tuo: Miten minun käy, jos nyt kuolen tai tulee
maailmanloppu. Hän koki vain tuomiota. Hän näki kaikkialla ympärillään
herätyksiä ja hurmosta ja oli kuullut kuinka laajalti ne vaikuttivat. Hän
löysi tiensä herätysten pariin. Kokoukset olivat korkealentoisia ja täynnä
hurmaa, mutta antoivat Paavolle vain hetken rauhan. Syyllisyys raastoi
hänen mieltään. Herätyskokouksissa vaadittiin parannusta ja tehtiin ero
heränneiden ja suruttomien välille. Rajan tuli olla selvä.
Oman elämän parantelu ei onnistu
Paavo yritti päästä rajan toiselle puolelle. Hän pyrki parantamaan
itseään, tekemään hyviä päätöksiä ja olemaan parempi Paavo. Mitä enemmän
hän yritti, sitä tarkemmaksi omatunto tuli ja kasvoi. Hän oli
noidankehässä. Hän alkoi olla hulluuden rajoilla. Ihmiset pilkkasivat
häntä. Isä yritti panna poikansa peltotöihin, mutta Paavo karkasi lukemaan
Raamattua tai lähti Lustigin seuroihin² (Lustig johti Telppäs-niityn
kokemuksesta alkanutta herätystä).
² Seurat ovat hengellinen kokoontuminen,
jossa laulut ja puheenvuorot vuorottelevat. Seuroja pidetään usein kodeissa.
Viimeisenä keinona isän täytyi
piilottaa Paavon vaatteet, ettei tämä olisi päässyt juoksuilleen. Tarina
kertoo, miten Paavo on levottomana istumassa sängynlaidalla koputellen
kenkiensä kärkiä yhteen. Isä sanoo: "Joko susi
taas lähtee juoksemaan, kun hioo kynsiään." Kun Paavo
tällaisessa sieluntilassa sitten kohtasi Jyväskylässä seppä Högmanin,
oli se hänelle varmasti yhtä voimakas kokemus kuin Paavalin kokemus
Damaskoksen tiellä.
Paavo saa avun -
ahdistus väistyy
Paavo Ruotsalainen oli kuullut, että seppä Högman Jyväskylässä osaa
auttaa sielun hädässä olevia. Paavo matkusti hänen luokseen - eikä turhaan.
Heidän keskustellessaan Kristus kirkastui Paavolle ja paavalilainen ristin
teologia³ koko rikkaudessaan. Helvetin tulet väistyivät hänen mielestään
ja tilalle pulppusi uutta.
³ Ristin teologia korostaa sitä,
että Kristus on jo kantanut syntimme ja kaiken huonoutemme ristille -
ihminen pelastuu yksin uskosta. Mitkään hurmosilmiöt eivät ihmistä pelasta.
Ihminen voi täysin luottaa ja turvautua Kristukseen.
Ristin teologia korostaa myös sitä, että kuten Kristuksen, myös kristityn elämään
kuuluvat kärsimykset. Usko ja Kristus eivät poista kaikkia ongelmiamme ja
kärsimyksiämme. Jumala ei ole siis mikään joulupukki. Kristitty saa kuitenkin uskoa,
että Kristus kulkee hänen rinnallaan läpi vaikeimpienkin aikojen.
Uuden Paavon merkitys voidaankin ymmärtää vastareaktiona
massaherätyksille: Paavo kulki hoitamassa niitä sieluja, jotka olivat
vaurioituneet korkealentoisen uskonnollisuuden ja siihen liittyvien
korkeiden moraalivaatimusten paineissa. Hän saarnasi Jumalan ristin
hulluutta ja salattua Jumalaa.
Valtio pelkää -
muuttuvatko hengelliset herätykset kapinoiksi?
Aika oli levotonta kaikkialla Euroopassa ja maailmassa. Wienin
kongressissa 1815 Venäjä, Itävalta ja Preussi olivat sopineet yhteisistä
periaatteista, joilla pyrittiin vakauttamaan oloja. Aika Venäjällä, johon
Suomi kuului, oli myös kiihkeää. Pietarissa Gossner joutui tulilinjalle.
Hänet karkotettiin maasta. Gossner oli vaikuttanut
syvästi mm. pappi Malmbergiin, jonka ympärille
Pohjanmaan herätykset kietoutuivat. Venäjällä herätysten liepeille syntyi
anarkistisia liikkeitä, jotka suuntasivat peitsensä ja kritiikkinsä
valtiota ja kirkkoa vastaan. Kirkkoa ei niiden mukaan hallinnut Kristus
vaan Antikristus. Oikeauskoinen kirkko oli liittoutunut väärien voimien
kanssa. Lahkoista kasvoi venäläinen anarkismi, joka loi ympärilleen
poliittista levottomuutta ja johti lopulta vallankumoukseen.
Herätysten leviäminen Suomessa aiheutti sen, että sekä maalliset että
kirkolliset viranomaiset alkoivat yhä enenevässä määrin kiinnittää
huomiota niihin. Herätyksille pyrittiin rakentamaan patoja.
Konventikkeliplakaati kielsi yksityisen hartaudenharjoituksen ja siihen
virkavalta nyt vetosi. Seurojen pito kiellettiin. Heränneitä syytettiin
luvattomista kokoontumisista ja yhteiskuntarauhan rikkomisesta.
Seuroja ympäri maakuntaa
Seuroja
jouduttiin uudessa tilanteessa pitämään salassa ja niitä järjestettiin
häiden, hautajaisten ja markkinoiden yhteydessä. Heränneet vaelsivat nyt
kuitenkin sinne, missä kauppiaat kohtasivat. Markkinoilta vaikutteet
levisivät ympäri maakuntia. Mikkelin, Kuopion ja Kajaanin markkinat olivat
suuria tapahtumia. Kansaa saattoi olla koolla jopa 15 000 henkeä. Ne
olivat vuoden merkkitapauksia.

Paavo Ruotsalainen
seurapenkissä.
Paavo oli yksi markkinoiden vakiovieraista.
Hän lähti markkinoille hoitamaan ystäviään, kuten hän itse sanoi. Paavolla
oli työhön vihkiytyneitä ystäviä joka pitäjässä
ja tärkeimmissä herätyksen keskuksissa syrjäkyliä myöten. Siinä oli
liikkeen organisaatio. Näihin miehiin hän piti yhteyttä henkilökohtaisin
kontaktein ja kirjein. Liike verkostoitui.
Paavon tasaannuttava vaikutus
Paavon merkitystä Suomen tulevalle yhteiskunnalliselle kehitykselle ei
voi yliarvioida. Myös Suomessa varauduttiin kumouksien ja levottomuuksien
varalle. Sensuuriasetus tuli voimaan. Ruotsista tulevat vaikutteet
otettiin suurennuslasin alle. Ruotsin rajaa ja liikennettä sinne
vartioitiin tarkasti. Kaikki mahdolliset levottomuudet oli päätetty
kukistaa ankarasti ja asevoimin. Suomen merkittävimpiä mielipidejohtajia
mm. Snellmannia sekä pientä Kuopiota epäiltiin vallankumouksellisuuden
pesäpaikaksi. Huhtikuussa kenraalikuvernööri antoi määräyksen
arkkipiispalle suomalaisten valvomisesta. Me voimme asettaa kysymyksen:
Mitä olisi tapahtunut ilman Paavo Ruotsalaista, ilman hänen tasaannuttavaa
työtään? Ilman hänen kaltaistaan johtajaa hurmokset olisivat saattaneet
synnyttää myös Suomessa erilaisia radikaaleja lahkoja, jos kansan
johtajiksi olisi noussut toisenlainen mies tai miehiä, niin
intensitiivistä tuo aika oli. Mikä silloin olisi ollut Venäjän reaktio,
sitä voimme vain arvailla. Suomen historiaa saatettaisiin nyt kirjoittaa
aivan toisista lähtökohdista käsin. Paavo oli sovittelija, hän tainnutti
yltiöpäiset hurmahenget. Toisinkin olisi voinut käydä. Herätykset
tasaantuivat ja jäivät kirkon sisälle. Kaikkialla ei suinkaan käynyt
näin.
Paavo Ruotsalainen - kiertävä sielujen hoitaja
Paavon elämä oli yksi sisälähetysmatkaa. Kilometrejä kertyi
vähintäänkin 30 000, jotkut sanovat 40 000. Hän kulki jalkaisin, kontti
selässä ja pettuleipää eväänä. Hän kulki suksin, hevoskyydillä, soutaen
järvien poikki, pitkospuita pitkin soiden yli etelään, pohjoisen itään ja
länteen. Paavo sanoi: Minulla on suuri halu ja kiivaus reissuta.

Paavo Ruotsalainen
seuramatkalla.
Paavo oli itse saanut avun Jyväskylän seppä Högmannilta. Nyt hän tahtoi
auttaa muita. Hän kulki hoitamassa niitä sieluja, jotka olivat
vaurioituneet korkealentoisen uskonnollisuuden ja siihen liittyvien
korkeiden moraalivaatimusten paineissa. Hän saarnasi Jumalan ristin
hulluutta ja salattua Jumalaa.
Paavo Ruotsalainen ja apostoli Paavali -
saman tien kulkijoita
Paavo Ruotsalainen oli
todellinen "clericus vagus", kiertävä
saarnamies aivan Paavalin tapaan. Molemmilla miehillä elämä jakautui
kahteen toisistaan selvästi erottuvaan osaan. Paavalilla oli Damaskoksen
tien kokemus ja Paavolla pajakokemus seppä Högmanin luona. Tehtäväksianto oli sama.
Menneisyys takana ja uuteen istutettuna nämä molemmat Paavalit tunsivat
elävänsä ylivertaista elämää, ajattelivatpa he tätä elämää ja sen
kärsimyksiä tai tulevaa. Molemmissa tapauksissa he tiesivät omistavansa
täyden oikeuden Kristukseen.
Kärsimykset eivät olleet vain sokean kohtalon heittämiä varjoja, vaan
kärsimys johtui suoranaisesti ja suurelta osalta siitä rististä, joka
heille oli annettu. Myös Paavo tunsi tämän. Seppä oli häntä neuvonut, että
mikäli tämä pysyisi tiellä, hän tulisi saamaan paljon pilkkaa ja vaivaa
osakseen.
Paavo Ruotsalaisen ja herännäisyyden
korostukset
Herännäisyys korostaa ihmisen pienuutta suuren Jumalan, Paimenen, edessä.
Heränneet puhuvat "alatien kristillisyydestä". Ihmisen tulee tyytyä olemaan
syntisenä ja kelvottomana Jumalan edessä. Ihmisen tulee rauhassa odottaa ja
ikävöidä Jumalan armoa. Tämän herätysliikkeen onkin sanottu hyvin sopivan
suomalaiseen melankoliseen luonteeseen. Herännäisyys on arvostellut
uskoontulon ja ratkaisun tekemisen julistustusta. Tärkeää on "odottava usko",
eivät erilaiset kokemukset.
Elämäntavoissa herännäisyys ei ole korostanut raittiutta yhtä voimakkaasti
kuin esim. rukoilevaisuus ja lestadiolaisuus. Heränneet ovat halunneet välttää
sitä, että he ylpistyisivät Jumalan edessä ajatellen oman synnittömyyden
johtavan pelastumiseen. Heränneet papit ja maallikot voivat siis käyttää
alkoholia kohtuullisesta sekä tupakoida. Varsinkin aiemmin oli tupakointi
melkoisen yleistä herännäispappien keskuudessa.

Videopätkä: Jaakko Löytty laulaa
blues-gospelia Paavo Ruotsalaisesta.
Tiedoston koko on n. 6 Mt
"Saarnaa synti synniks'
ja näytä sitten armon vilaus"
Gospel-musiikki Suomessa.
Teksti: Ossi Kuoppala,
(pastori, läh.siht. - Herättäjä-Yhdistys)
ja Timo Muola
Piirroskuvat: Alma He.
Animaatio: Aku Tu.
Kysymykset: Timo Muola
Nettisivun teko Timo Muola
PAAVO RUOTSALAINEN
-KYSYMYKSET
- Mikä oli Paavo Ruotsalaisen ammatti?
- Millaista oli elämä Savossa Paavo Ruotsalaisen lapsuuden aikana?
- Millaisia hurmosilmiöitä oli Savossa noihin aikoihin?
- Millaista uskoa pietismi korostaa?
- Millainen oli ihmisten ravitsemustilanne Paavo Ruotsalaisen aikaan?
- Kuinka paljon Paavo Ruotsalainen luki Raamattua nuoruudessaan?
- Miksi Paavo Ruotsalainen ahdistui? Mitä hän pelkäsi?
- Mitä ovat seurat? Mitä niissä tapahtuu?
- Miten Paavon isä yritti viimeisenä keinona estää poikansa pääsyn seuroihin?
- Kuka osasi auttaa Paavo Ruotsalaista?
- Mistä ajatuksesta Paavo Ruotsalainen sai lohdun?
- Mitä ristin teologia opettaa kärsimyksestä?
- Miksi Venäjän valtio pyrki lopettamaan kansanherätykset?
- Miten valtio pyrki tukahduttamaan kansanherätykset?
- Miten Paavo piti yhteyttä muihin heränneisiin?
- Millainen oli Paavon tasaannuttava vaikutus?
- Kuinka monta kilometriä Paavo Ruotsalainen kulki seuramatkoillaan?
- Millaista uskonelämää herännäisyys arvostaa?
- Miten herännäisyys suhtautuu alkoholiin?
- Miten herännäisyys suhtautuu tupakanpolttoon?
|
TAKAISIN USKONTO SUOMESSA -SIVULLE
TAKAISIN PÄÄSIVULLE